Mua siis pyydettiin kertomaan mun ja Aksun "tarina" joten tässä tulee! Älkää ottako otsikkoa liian tosissaan, en meinannut kirjaimellisesti kumpaakaan. No ruusuja ehkä 5% kirjaimellisesti, koska oon mä niitä Aksulta kerran saanut. Mutta ne oli hienoja. Ja no okei, vahinkomustelmia on totta kai. heh
Eli tutustuttiin Aksun kanssa 2012 helmikuussa yhteisten kavereitten kautta. Ja no minähän iskin samantien silmäni Aksuun ja muistan vaan ajatelleeni "damn, tossa on komee jätkä." hehe. No siinä sitten ajan kuluessa tutustuttiin ja nähtiinkin vähän useemmin ja juteltiinkin aika paljon. No mutta aksu ei mulle sitten lämmennyt, mutta ei se mun sydäntä särkenyt. No sitten siinä jossain vaiheessa tuli tauko ettei nähty tai puhuttu melkeen ollenkaan.
Vasta sitten kesän lopussa jompikumpi otti toiseen yhteyttä (pahoittelut, en muista kumpi) ja päätettin nähdä pitkästä aikaa. No sitten muistin taas että olinhan mä aikasen ihastunut ollut siihen, ja ne tunteet palasi pienesti pintaan. No sitten nähtiin rautatieasemalla, ja muistan että mulla oli hirveesti perhosia vatsassa sekä jännitti sikana. No sitten Aksu tuli siihen ja mä olin just sytyttämässä tupakkaa, mutta en onnistunut koska kädet tärisi niin paljon, ja stenkusta oli loppunut kaasu. No pyysin joltai tuntemattomalta, ja ainoa asia mitä pystyin ajattelemaan oli "Aksu varmasti pitää mua ihan pellenä, pummin randoimeilta tulta ja yhhhh" no eipä siinä sitten, lähdettiin sitten vaan kävelemään ympäri keskustaa ja juteltiin tosi paljon. Ei ollut melkeen yhtäkään hiljaista hetkeä. No joku 2-3h siinä sitten kulutettiin, ja lähdettiin sitten molemmat kotiin. Olin tosi ilonen. Ja tosi ihastunut taas. Muistin kuinka hauska ihminen se oli, ja kuinka mä nautin sen seurasta. No seuraavan kerran tavattiin elokuun loppu puolella, kun olin kutsunut Aksun mun synttäreille.
Voi että kun kuulosti söpöltä lauseelta! Tuli 6lk. mieleen all over again! ja sinne hän sitten tuli muutaman kaverin kanssa. Mentiin pikkukoskelle porukalla aluksi nauttimaan ihanasta säästä, musiikista, hyvästä seurasta ja juotavasta. No siinä sitten istuin melkein koko ajan Aksun kanssa samassa porukassa, ja juteltiin taas jonkun verran. Joskus illemmalla lähdettiin Kallioon yhden kaverin luokse jatkoille, sekä karkuun viileää yötä ja hyttysiä.
No siellä olin sitten melkeen pelkästään aksun kanssa, ja molemmat oli toistensa kimpussa. Siis ei
siinä mielessä! Mutta joo, no siinä jossain vaiheessa istuttiin ikkunalaudalla mun parhaan kaverin Caron kanssa, ja aksu siinä nojaili mun jalkoihin. Vitsailtiin ja flirttailtiin. No sitten yhtäkkiä Aksu kääntää päänsä, katsoo mua hetken ja pussaa mua. Oi jumalauta muistan sen hetkisen tunteen. Olin humalassa, hämmentynyt, onnellinen, ja mieli teki nauraa. Ei siis huonossa mielessä nauraa, vaan lähinnä sen takia koska olin niin häkeltynyt. No pussasin sitten uudestaan takasin, ja loppuilta oltiinkin sitten vain sylikkäin. Kumpikaan ei ollut varma mihin juttu johtaa, mutta mä toivoin sydämmeni pohjasta ettei se jäisi vain siihen.
Seuraavina päivinä tekstailtiin paljon, ja sitten jossain vaiheessa sovittiin että nähdään. Jännitti taas sikana. Oltiin viesteissä pienesti flirttailtu, ja Aksukin vaikutti kiinnostuneelta. No nähtiin taas keskustassa, käveltiin ympäriinsä ja juteltiin vain. Näin meni varmaan seuraavat viisi kertaa kun nähtiin. Ei pusuja, ei haleja, ei mitään. Vain juttelua. Aluksi se ei mua haitannut, mutta jossain vaiheessa rupesin sitten miettimään että mikäs tää juttu nyt oikein on. No sitten puhuttiinkin Aksun kanssa että missä mennään, ja todettiin että molemmat tykätään toisistamme, ja kai meillä jotain on. Aksu myös sanoi ettei ainakaan toistaseksi halua mitään vakavaa, eikä se mua oikeestaan pahemmin haitannut, elin muutenkin ihan vaaleanpunaisessa pilvessä kun olin hänet saanut. No kysyin Aksulta sitten että miksi ei olla tehty mitään. Tai siis pussailtu tai halailtu. Aksu vaan nauro mulle, ja totes että ensi kerralla kun nähdään niin saan pusuja ja haleja.
Voi että, oon ihan yhtä hymyä kun muistelen noita aikoja. No kyllähän se juttu siinä sitten pikkuhiljaa alkoi etenemään. Ei kai noista ole mitään erikoisempaa kerrottavaa. Joskus lokakuussa me sitten jollain hyvin pienillä sanoilla sovittiin että seurustellaan. Tästäkin puhuttiin puhelimessa, naurattaa kun muistelee kuinka ns. helposti se sovittiin. Se oli vaan yhteinen päätös, ei mitään sen kummempaa. Kumpaakaan ei miellyttänyt ajatus toisistaan muiden ihmisten kanssa, joten päätettiin omistaa toisemme. Muistan etten sen puhelun aikana reagoinut mitenkään suuremmin, mutta puhelun jälkeen käsitin mitä oli tapahtunut, ja pakkohan siitä oli heti mennä hihittelemään kavereille!
No aikaa kului, ja mekin alettiin pikkuhiljaa tottumaan toisiimme, löydettiin yhteiset rutiinit ja tasapaino, ja tietenkin mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän ruvettiin riitelemään. No riidat saatiin kummiskin aina sovittua. Ollaan monta kertaa sanottu toisillemme pahasti, mutta aina ollaan saatu anteeksipyydettyä ja anteeksiannettua. Ollaan tehty Aksun kanssa paljon töitä tämän suhteen eteen, mutta kyllä se on ollu sen arvoistakin. Ollaan nyt seurusteltu 1v, 8kk. Että tohon aikaan on mahtunut paljon superhyviä, ja superhuonoja hetkiä. Monta kertaa ollaan vajottu mutta kummiskin aina päästy takaisin ylös, ja oon siitä onnellinen! Noista alamäistä sun muista en nyt rupea avautumaan, ne on henkilökohtasia asioita. Mutta toivon että tykkäsitte, koska ittestäni oli ainakin ihana kirjottaa tätä! Oi että rupesin kaipaamaan alkuhuumaa kun kerroin noista meidän ensihetkistä. Mutta kyllä tää nyttenkin on ihanaa, täysi luottamus eikä tarvii murehtii että "tykkääkö toi nyt musta vai katteleekohan se sitä naapurin pirjoa?" Mutta joo, mulle saa edelleenkin ehdotella mistä haluatte postauksia, yritän fiksuimpia sitten toteuttaa! xx
